porvoossa on paljon hiippareita, ja uusi karkkikauppa jossa on kalliita karkkeja, mutta ei se haittaa sillä ne on HYVIÄ plus seppococis ei pysynyt pystyssä, mitäs minä sanoin.

tervepäterve, pitkästä aikaa.

kolmetoista päivää siihen taas meni, 

että sain suuren takamukseni raahattua koneelle, flickriin ja

loppujen lopuksi bloggeriin. mutta siiskin joo. 

olin tänään porvoossa yua yuin kanssa :3

ensin käytiin hieman kuvailemassa eräässä hupsussa puistossa,

 johonka oltiin rakentamassa muumileikkipuistoa hehe :3

siinä sitten kuvailtiin min-heetä ja sakuraa hetkinen, kunnes 

päätettiin sitten mennä cittariin ostamaan juotavaa,

kuuma kun oli. itse säntäsin hakemaan vichyä,

ja pilttiä, koska äiti anto mulle rahaa jotta voin ostaa syötävää.

yua hyppelehti iloisesti hakemaan cocista, ja pian parin metrin päästä

minusta kuului iloinen kirkaisu: "SEPPO!!!" 

säntäsin oudoksuen yuan luokse, kun tuo päätälyhyempi

ojenteli minulle cocacola pulloa jossa luki suurin kirjaimin "seppo".

yua oli niin onnellinen. 

sitten me lähdimme kassalle, ja minä viisaana nuorena naisena

laitoin vichy pulloni kyljelleen, ettei se vain kaatuisi pyörivällä

kassahihnalla. yua kun taasen on hieman vähä-älyinen hän

ei sitä ymmärtänyt. huomautuin tuolle pienelle tästä, mutta

päättäväisenä yua vastasi: "kyllä seppo kestää!!"

nyökyttelin vain päätäni, ja jäin tuijottamaan seppoa.

ensimmäisen nytkähdyksen jälkeen tuo punaisen etiketin omaava

pullo kaatui. katsahdin yuaan 'mitäs minä sanoin' ilmeelläni, ja

sanoin: "mitäs minä sanoin".

yua nauroi hysteerisesti, ja nosti sepon takaisin pystyyn. seppo kaatuili vielä muutamaan

otteeseen, mutta auttavaisena nuorena naisena yua nosti hänet aina takaisin pystyyn.

kun tuli maksamisen vuoro, yua muisti että hän oli pakatessaan käyttänyt kuuluisaa

heittotekniikkaansa. toisinsanoen, kaikki kolikot olivat pienen laukun pohjalla.

yua alkoi kaivamaan senttejä sakuran pyllyn alta, mutta hän huomasi sen olevan erittäin haastavaa.

yua sai vihdoin käpäliinsä 30 centtiä ja euron kolikoita. 

maksettuamme minä ja yua päätimme mennä ostamaan karkkia, uuteen karkkikauppaan.

siellä oli upeita irtokarkkeja, mutta ne olivat melko kalliita, käärepaperikarkit

kimmelsivät kaupan kirkkaissa valoissa, ja meidän teki mieli syödä

ne kaikki. harmiksemme meillä oli varaa vain kääreettömiin karkkeihin, jotka maksoivat 0,99e/100g

yua joutui punnitsemaan pussinsa monta kymmentä kertaa, jotta saisi 

sinne mahtumaan kaksi suklaanougatia . (myöhemmin selvisi että suklaanougatista tuli vatsa kipeäksi)

karkkikauppa reissun jälkeen käväisimme paperipilvessä, vaikka molemmat olimmekin varattomia.

loppu.

toivottavasti nautitte tarinasta, siitä ei kuulunut tulla tarina, mutta mitä minä kirjailijan vaistoilleni voin.

pidemmittä turinoitta, tässä muutama kuva sakurasta ja min-heestä, on ne kyllä söpöjä >u<

ihanaa kesää kaikille ihanille lukijoille <3 ootte mahtavia :3